Ja mitä kaikkea ne osaakaan?
Molemmat pitää päätä hienosti itte. Tyttö ehkä vähä hatarammin, mut silläki se pää hetken pysyy, ku istuttaa sylissä ilman nojaa käsistä kiinni pidellen. Poika sen sijaan pitää jo mallikkaasti päätä. Tykkää oikee istuu "ite" sylissä ilman nojaa. Jos pistät sen nojaamaa nii alkaa pusaamaa itteää ylös, vaikkei viel jaksakkaa nostaa itteää ja suuttuu, jos ei sitä auta. Tottakai sitäki täytyy pitää käsist kiinni, ku ei oo herrakaa vielä tasapainoa.
Molemmat juttelee kovasti. Tulee jo tavuja molemmilta. "agu, agiii, gugu.....". Pojal on sellain jännä käheä ääni ja tytöl tyttömäinen kimeä hento ääni. Ne vaatii tosi paljon juttelukaveria hereillä ollessaan. Mielellään mä niitten kans höpöttelen pitkin päivää. Molemmat oottaa omaa puheenvuoroaan, joten täytyy itte pitää taukoo ja oottaa, että ne sanoo asiansa välillä.
Tunnistan jo molempien itkut. Siis, että mitä milläkin itkulla tarkoitetaan: nälkäitku, tylsyysitku (tai lähinnä äkänen tiuskiminen "tuu juttelee":D), kakkaitku eli kakka on vaipassa ja ärsyttää, väsyitku iltaisin.
Ihanat, rakkaat, pienet, muruset omaa oman luonteensa. Tyttö on innokas, heiluvainen ja hymyilee tosi paljon. On alkanu komentaa äitiä karjaisemalla välillä, ku on seuraa tai maitoa vailla. Poika on paljo rauhallisempi, mutta huomionhakusempi. Vaatii tyttöä enemmän sylissä oloa varsinki iltaisin, mutta se voi johtua sen masuvaivoistaki. Reppanalla, ku on herkkä masu.
Kysykää toki, jos lisää haluatte tietää tai jos jokin jäi kertomatta! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti