Täs on ollu aika hektistä, ku mummin hautajaisten takii oon juossu ympäri Kouvolaa ja mun kroppa samal päätti, ettet teekkää yhtää mitää ja nosti mulle muutamaks päiväks kuumeen. Niin siks ollu hiljasta jonki aikaa...
...
Ja sitte siihe olennaiseen. Kahteen pienen pieneen ihmeeseeni. hihih.
Ku sain tietää olevani raskaana, muutaman päivän olin iha "sekasin". Ajatukset pyöri vaa vauvassa ja tunteet meni laidasta laitaan. Ei oikein tienny, miten päin olla. Koko asas tuntu niin uskomattomalta. Olihan ollu jo siinä uskossa, etten lapsia välttämättä sais ollenkaa.
Ensimäiseen neuvolaan oli monta viikkoa ja odottaminen oli todella raastavaa. Halusin niin hirveästi konkreettisen varmistuksen, että mahassa on todellakin jotain ja sillä jollain on varmasti kaikki hyvin. Olin silloin töissä läheisessä tavaratalossa jouluapuna ja kerroin uutisen siellä heti. Työkavereilta tuli lähinnä onnitteluita, mutta mulle yks sano, etten sais siitä kauheasti puhua syystä tai toisesta. En siis töissä saanut asiaa iloita kamalasti. Se teki työssäolon inhottavaksi.
Tulihan se eka neuvolapäivä sieltä. Hitaasti, mutta varmasti. Se oli 2.1.2014 ja minua jännitti kamalasti. En oikein tienny, mitä siellä tapahtuu ja kaiken lisäksi pelkään neuloja kuollakseni. Siellä ei onneks pistetty muuta ku hemglobiini, ku pyhien takia näyte olisi mennyt huonoksi. Harmitti vain, ku se neuvolakäynti oli vain jutustelua vaikka sieltä sai tärkeää tietoa raskaudesta, jota en tienny aikasemmin. Ei siis vieläkää varmistusta masuasukista...
Neuvolasta laitettii lähete Kotkaan, jossa minulla olisi ensimmäinen ultra. Se siis tarkoitti kolmen viikon lisäodottamista peukaloita pyöritellen. Mutta kyllä se helpotti ressiä suuresti, ku neuvola täti sanoi, että kyllä sinä raskaana olet. :)
To be continue.... <3
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Alkuaikoja..
Nonnii! Jos sitä nyt ois vähä pirteempi ja sais tänne jotain rustattuuki.
Elikkäs. Oon koht 25-vuotias Kouvolalainen ja odotan esimmäisiä lapsiani. Mentii mieheni kans kesäl 2012 naimisiin ja vauvat on ollu suurinpiirtein siitä asti puheenaiheena. Lasta alettii tietosesti yrittää saman vuoden syksyllä, en nyt iha tarkkaa aikaa muista.
Eipä sitä sitte kuulunu. Aloin puoli automaattisesti laskea kaiken maaliman ovulaatiot ja kuukautiskierrot ymym. Miehen kans alettii jo puhuu lapsettomuustutkimuksista, ku suurin piirtein vuos oli kulunu. Ja samal jotenki alko toivo mennä koko touhuun. Pikkuhiljaa haaveetki rupes lopahtaa enkä enää oikein mitää laskenutkaan.
Sitte tuossa marras-joulukuun vaihteessa aloin ihmettelee, ku menkkoi ei kuulu vaikka todella säännölliset on ollu jo monta vuotta. Päätin sit ostaa raskaustestin. Lähinnä vaa uteliaisuudesta.. En osannu ees kuvitella raskautta.
Oli 7.12. aamu, ku menin tekemään testiä. Siihen tuli melkein heti kaks viivaa vaikka toinen oliki paljo haaleampi. Jätin testin vessaan ja juoksin pois. Oottelin kiltisti sen muutaman minuutin puhumatta viivoista miehellekään mitään. Kävin sit vessassa kattomassa tulosta. Sydän pamppaili kauheeta tahtia, ku katoin testiä. Siinä oli edelleen kaks viivaa!
Juoksin olkkariin testin kans ajatukset aivan sekaisin ja näytin testin miehelleni. Se ei oikee reagoinu siihe mitenkää. Enkä ihmettele. En itekkää osannu siihe mitenkää reagoida. Niin epätodellista se oli!
Mies siitä sit lähti töihi ja mä soitin samantien äitille. Purskahdin itkuun samantien, ku kuulin äitin äänen ja yritin sopertaa siihe positiivisesta testistä. Äiti oli tosi onnellinen mun puolesta, ku ties yrityksestämme. Samana päivänä soitin neuvolaan ja varasin ensimmäisen ajan sinne.
Siitä tämä uskomaton matka alkoi.... Kerron myöhemmin lisää ja laitan ultrakuviakin!
Elikkäs. Oon koht 25-vuotias Kouvolalainen ja odotan esimmäisiä lapsiani. Mentii mieheni kans kesäl 2012 naimisiin ja vauvat on ollu suurinpiirtein siitä asti puheenaiheena. Lasta alettii tietosesti yrittää saman vuoden syksyllä, en nyt iha tarkkaa aikaa muista.
Eipä sitä sitte kuulunu. Aloin puoli automaattisesti laskea kaiken maaliman ovulaatiot ja kuukautiskierrot ymym. Miehen kans alettii jo puhuu lapsettomuustutkimuksista, ku suurin piirtein vuos oli kulunu. Ja samal jotenki alko toivo mennä koko touhuun. Pikkuhiljaa haaveetki rupes lopahtaa enkä enää oikein mitää laskenutkaan.
Sitte tuossa marras-joulukuun vaihteessa aloin ihmettelee, ku menkkoi ei kuulu vaikka todella säännölliset on ollu jo monta vuotta. Päätin sit ostaa raskaustestin. Lähinnä vaa uteliaisuudesta.. En osannu ees kuvitella raskautta.
Oli 7.12. aamu, ku menin tekemään testiä. Siihen tuli melkein heti kaks viivaa vaikka toinen oliki paljo haaleampi. Jätin testin vessaan ja juoksin pois. Oottelin kiltisti sen muutaman minuutin puhumatta viivoista miehellekään mitään. Kävin sit vessassa kattomassa tulosta. Sydän pamppaili kauheeta tahtia, ku katoin testiä. Siinä oli edelleen kaks viivaa!
Juoksin olkkariin testin kans ajatukset aivan sekaisin ja näytin testin miehelleni. Se ei oikee reagoinu siihe mitenkää. Enkä ihmettele. En itekkää osannu siihe mitenkää reagoida. Niin epätodellista se oli!
Mies siitä sit lähti töihi ja mä soitin samantien äitille. Purskahdin itkuun samantien, ku kuulin äitin äänen ja yritin sopertaa siihe positiivisesta testistä. Äiti oli tosi onnellinen mun puolesta, ku ties yrityksestämme. Samana päivänä soitin neuvolaan ja varasin ensimmäisen ajan sinne.
Siitä tämä uskomaton matka alkoi.... Kerron myöhemmin lisää ja laitan ultrakuviakin!
lauantai 1. helmikuuta 2014
Aloitusta
Ohhoh, kello on jo noin paljo ja väsyttääki oikee urakal, mut ku sai päähänsä tehä tän blogin nii se oli sit tehtävä!
Tämä blogi siis kertoo kaksosraskaudesta, joka on mun ensimmäinen raskauteni. :)
Minuun voi "tutustua" paremmin lukemalla toista blogiani http://siinu.blogspot.fi/ jota oon nyt kirjotellu sen puol vuotta vaihtelevalla menestyksellä. Siellä ei vauvahaaveista/raskaudesta lue juurikaan mitään, kun halusin niille asioille iha oman tehdä. :)
Kerron nukkumisen jälkeen kaikesta enemmän, ku toimii tuo ajatuskin. Hyvät yöt! :)
Tämä blogi siis kertoo kaksosraskaudesta, joka on mun ensimmäinen raskauteni. :)
Minuun voi "tutustua" paremmin lukemalla toista blogiani http://siinu.blogspot.fi/ jota oon nyt kirjotellu sen puol vuotta vaihtelevalla menestyksellä. Siellä ei vauvahaaveista/raskaudesta lue juurikaan mitään, kun halusin niille asioille iha oman tehdä. :)
Kerron nukkumisen jälkeen kaikesta enemmän, ku toimii tuo ajatuskin. Hyvät yöt! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)