Muutto

Sori hiljaisuuteni! Muuttoa muuttoa... Se jos mikä on mieleenkiintost kahen vauvelin kans. Joka kerta, ku molemmat nukku/oli rauhallisina, juoksu jalkaa lähimmäl pakkauspaikalle ja tavaraa laatikkoon. Viime viikko meni lähinnä näin, koska mies oli töissä nii minun kontolleni jäi tämä tärkeimpien tavaroiden pakkaaminen. Mm. astiat, olkkarin tavarat, lasten vaatteet sain pakattua viime viikon aikana.

Viime perjantaina sit kaveripariskunta tuli lastensa kans käymää ja sovittii siinä sitte, et seuraavana päivänä naiset ja lapset menee kauppakeskus Veturiin kattomaan Diandran esitystä, ku miehet suuren suurilla voimillaa kahestaa roudaa mahollisimman paljo tavaraa, että päästää jo tähä uuteen kämppään yöpymää.

Lauantai illalla oltiinki sitte jo uudella asunnolla melkein kaikkien tavaroiden kanssa. Ihanaa olla täällä! Ja viellä omassa talossa! Mies kun päätti viime talvena, ku raskaaksi tulin, että ostaa päräyttää meille talon! wooooo! Olen kyllä kieltämättä onnellinen!

Tää viikko onki menny lasten kans tässä kotona tavaroita laitellessa paikoilleen ja mies on ollu vanhalla kämpällä tekemäs lopputyhjennystä. Alkaa pikkuhiljaa olla valmista. Tää tuntuu jo nyt ihan kodilta! Rakastan!

Lapset 3kk

Ja mitä kaikkea ne osaakaan?

Molemmat pitää päätä hienosti itte. Tyttö ehkä vähä hatarammin, mut silläki se pää hetken pysyy, ku istuttaa sylissä ilman nojaa käsistä kiinni pidellen. Poika sen sijaan pitää jo mallikkaasti päätä. Tykkää oikee istuu "ite" sylissä ilman nojaa. Jos pistät sen nojaamaa nii alkaa pusaamaa itteää ylös, vaikkei viel jaksakkaa nostaa itteää ja suuttuu, jos ei sitä auta. Tottakai sitäki täytyy pitää käsist kiinni, ku ei oo herrakaa vielä tasapainoa.

Molemmat juttelee kovasti. Tulee jo tavuja molemmilta. "agu, agiii, gugu.....". Pojal on sellain jännä käheä ääni ja tytöl tyttömäinen kimeä hento ääni. Ne vaatii tosi paljon juttelukaveria hereillä ollessaan. Mielellään mä niitten kans höpöttelen pitkin päivää. Molemmat oottaa omaa puheenvuoroaan, joten täytyy itte pitää taukoo ja oottaa, että ne sanoo asiansa välillä.

Tunnistan jo molempien itkut. Siis, että mitä milläkin itkulla tarkoitetaan: nälkäitku, tylsyysitku (tai lähinnä äkänen tiuskiminen "tuu juttelee":D), kakkaitku eli kakka on vaipassa ja ärsyttää, väsyitku iltaisin.

Ihanat, rakkaat, pienet, muruset omaa oman luonteensa. Tyttö on innokas, heiluvainen ja hymyilee tosi paljon. On alkanu komentaa äitiä karjaisemalla välillä, ku on seuraa tai maitoa vailla. Poika on paljo rauhallisempi, mutta huomionhakusempi. Vaatii tyttöä enemmän sylissä oloa varsinki iltaisin, mutta se voi johtua sen masuvaivoistaki. Reppanalla, ku on herkkä masu.

Kysykää toki, jos lisää haluatte tietää tai jos jokin jäi kertomatta! :)

velliä ja sosetta

Eilen mentii illal kauppaan, ku mies tuli töistä. Siinä sit mietittiin, että mitäs pikkusille sit ostas, ku kaikkee oli tarjolla. Lueskelin kotona lehtistä, minkä sain neuvolasta. Siin neuvottiin ruokaan liittyvissä asioissa ja oli iha jees vihkonen. Siinä mm. neuvottiin, että kerran viikossa lisää uuden ruoka-aineen.

Päätettiin sitte valita peruna-porkkana sosetta ja saman makusta velliä, että masuun ei tuu liikaa uusia asioita kerralla. Pienet, kun vielä ei oo täyttäny ees 3kk (huomenna vasta:D).

Näihin me päädyttii ja on ainaki viel kelvannu!

Eilen illalla nukkumaa mennessä saivat ekan kerran velliä. Ei ees ilmeet muuttunu ja imivät tuttipullot hyvällä ruokahalulla loppuun asti. Tuli hyvä fiilis! Ruoka maitto. Ei oo tullu masuihin ainakaa viel mitää kipuja. Tosin ovat kiukkusia, mut se johtuu varmaanki siitä rokotteesta, minkä saivat eilen.

Tänää saivat sit ekan kerran sosetta. Kuvasin molempien reaktiot videolle. Molemmil meni molemmat lusikalliset samantien alas ja söivät, ku vanhat tekijät. Tottakai molemmat yritti lutkuttaa lusikkaa niinku tuttipulloo, mut ei sylkeny ruokaa pois, vaikka oisin veikannu, et niin käy. Ois lisääki molemmat halunnu, mut ei saa antaa viel, ku 1-2 lusikallista kerran päivässä.

Mukavaa, et se sentää meni, niinku pitiki! :)

3kk neuvola

Tänää nukuttii hieman pommiin ja herättii vast puol kasilt. Siin tuli sit hieman kiire, ku kasilt piti olla jo neuvolas. Ei me (ihme kyl) myöhästytty kummiskaa ku 10min.

Neuvolas otettii pituus ja paino molemmilta ja tuli ilmi, ettei mulla riitä enää maito. Meitä sit neuvottiin alottaa soseet pikkuhiljaa. 1-2 lusikallista kerran päivässä. Ja sit iltavelliä annetaan joka ilta. Sit viel pitää antaa lisämaitoa jokaisen syötön jälkeen. Muuten ovat kyl kehittyn hyvin ja iänmukaisesti. Molemmat naureskeli neuvolatätille ja oli tosi pirteellä tuulella.

Kotii tultua tuli siinä sit itkuki. Vaivaa tosi paljo toi oman maidon riittäminen. Koko päivä oikeestaa menny sen asian sisäistämisessä. Olisin nii halunnu, että maito riittää! Nyt alkaa sit kunnon pullorumba ja se kiukuttaa! Ja tuntuu tosi pahalta, ettei enää pysty antaa tarvittavaa ravintoa omille lapsille. Mut eiköhän tähänki totu. Periks en kyl anna! Imetän, vaikkei paljoo maitoo tuukkaa.

Aijuuu, ja pienet sai ekat pistosrokotteet! Ei oo ainakaa viel oireita ilmenny. Tyttö on kyl tavallista kiukkusempi, mut ei sekää paha oo. Kuumetta odotellessa, toivottavast ei tuu. *kopkopkop*
Tilanne oli iha kauhee tälle piikkikammoiselle! Onneks miehen hermot pitää ja se piti lapsii syli, ku pistettii. Mä en pystyny ees kattomaan! Mut sit äkkii lohdutamaan, ku pisto oli ohi.

Nimiäiset

Lauantaina niitä juhlittiin. Mukavasti oli porukkaa. Mun puolelta ei vaa ollu ketää.. Mut sille ei nyt voi mitää. Juhlittiin miehen sukulaisten ja kummien kans sitte lasten nimiä. Oli kyllä hauskaa! Ja kaikkia herkkuja oli tarjolla. Kiitos kuuluu anopille ja miehen siskolle!

Aivan älyttömän kaunis kakku, en muista nyt mistä se tilattiin.

 Yhet kummeista sai käteensä käärön ja avasivat sen kertoen sit nimet kaikille. Tuli todella kiusallinen hiljaisuus molempien nimien jälkee. Mielessä kävi jo, ettei nimistä pidetty, mutta myöhemmin sit oikee kunnolla kehuttii, että kauniit nimet nii ei siis hätää.

Lapsia lahjottii oikein olan takaa!

Seuraavaks jaoin ite tekemät kummitodistukset kummeille ja sit otettii ryhmäkuvia mun pyynnöstä kaiken maaliman kokoonpanoissa. Sen jälkee mentii sit kukakin vuorollaa hakemaa kakkua ja kahvia. Lyhyt ja ytimekäs "virallinen osuus" niinku halusinkin. Ja oli oikein onnistunut vaikka jännittiki iha törkeest!

Tiistai.

Tiistait on jotenki nii turhia päiviä, ei tapahu mitää.

Tänää äiti heräs ennen muksuja! hahah, ekaa kertaa vissii kotiutumisen jälkee. Kummallista! Tosin heräsin yskimää, ku kauhee yskä jäi siitä vknlopun sairastumisesta jäljelle. Tyttönen heräs sit siihe yskimiseen. Ihana tervehtynyt tyttönen vaa katteli minuu ja leveä hymy ilmesty sen huulille, ku huomas, että oon hereillä ja kattelen takasin. Paras aamu pitkään aikaan!

Aloin sit imettää tyttöö ja ilmotin miehelle olevani hereillä, että tekee mulleki aamupalaa. Se siis nukkuu edelleen sohvalla, ku lapsilla on jotku yöt nii levottomii, et herättää monta kertaa. Viime yönä kyl herättivät vaa kerran, joten oli hyvä yö. Johtunee varmaa siit, et ovat tervehtymässä.

Siinä sit tytön syöttämisen jälkee menin itte aamupalalle ja sit alko poitsukka ähisee siihe malliin, että nälkä tais vaivata. Menin takas sänkyyn syöttää poikaa ja mies tuli sanoo meille heipat ja lähti töihin. Tultii sit tähä olkkarii ja vaihoin molemmilt vaipat. Aamun piirretyt päälle ja juttelemaan lasten kans, ku hymyssäsuin halusivat keskustella. Nyt poitsukka nukahti kaukaloon, edelleen sen lempparipaikka ja tyttö pötköttelee viekus ja höpöttelee ilosena.

Ootellaa täs just, jos vaikka lasten täti, miehen sisko, tulis käymää. Sunnuntaina ilmotti miehelle, et saattaa tulla käymää. Ois kyl kieltämättä mukava nähä sitä pitkäst aikaa. Ei se kyl oo ilmottanu mitää, et ois tulossa. Nooo, näkeehän sen sitte lauantana viimestää.

Semmonen tiistaiaamu meillä! Hyvää tiistaita muillekin! :)

Mielenkiintoinen yö

Täytyy kyl myöntää, että on hankala nukuttaa kahta vauvaa, ku ite on kipeänä! Tai siis kipeitähän me ollaa kaikki kolme, mut kummiski. Viime yö meni lähinnä kuunnellessa kiukkua ja yrittäessä nukuttaa pikkusia. Ei siitä oikee tuntunu tulevan mitää! Joka kerta, ku sain ees toisen ummistamaa silmänsä ja rauhottumaan nii itelle tuli kauhee yskäkohtaus ja kaaaaikki alusta! Se alko jo naurattaa siin aamuyöstä, et miten voi ihmisel olla tämmönen tuuri. :D

Nimiäiset ois nyt lauantaina 18.pv, toivottavast parannutaan! Ei oo kiva juhlistaa pienii, jos ne on kiukkusii ja räkäsii... Ja päivä on muutenki niille pitkä, ku paljo porukkaa ja hirvee meteli suht oudossa paikassa. Mut onneks sinne on viel aikaa parantua.

Oottelen täs jännityksellä, että onko Rollosta ketää tulossa. Aluksi sielt oli tulossa kaikki: Äiti, iskä, sisko, siskonpoika ja veli. Nyt viimisen tiedon mukaa sielt ei vissii oo tulos ketää.. Syynä rahattomuus ja autottomuus. Oon iha ihmeissäni muute junien hinnoista.. Miten ne voi olla nii kalliit?! Junaliput siis. Yli 20e noussu hinta siitä, ku viimeks kurkkasin. HUH!

Mut toivon, että sielt ees osa pääsee. Muuten lasten juhlissa ei oo mun puolelta ketää, ku mun pappakaa ei pääse lääkärissä ramppaamisen takia.

Syysvaatteita vauvoille

Tässä nyt ois niitä kuvia, mitä lupasin tossa päivällä! Kuvat otin melkein samantien, mutta lapsoset heräs yhtäaikaa nii ei ehtiny viel tänne asti niitä laittamaa. Nyt ne pötköttelee tyytyväisinä tuossa lähellä ja kattelee, ku äiti näpyttelee.

Siin on molemmille tuulipuvut. Ruskee (tytön) on paksumpi ku vihree, joten sinne riittää sisävaatteet vaa alle. Se on ostettu kaverilta ja vihree on kirppikseltä.

Nää on tosi käteviä autossa. Toi ruskee nalleasu on tytön ja sininen on pojan. Tota autoasua mä käytän pojalla tuulipuvun alla. Tosi lämmin ja väritki mätsää!

Pakko oli viel pipoista kuva tänne laittaa. Näil on mulle tosi paljo tunnearvoa, koska nää on mun siskon lähettämät. Sisko siis asuu Rovaniemellä ja nähä liianki harvoin. Vasemman puoleinen on pojan.

Parempaan päin!

Viimeyönä sain nukkua! Pikkuset heräs vaan KERRAN syömään siinä kolmen aikaa! Aivan ihanaa! Ja heti huomaa omasta olosta, että on tullu pitkäst aikaa nukuttua kunnolla. Räkätauti muutenki tuntuu olevan historiaa.. Kumpikaa ei niiskuta eikä köhi juurikaan. Kylläpä oli nopeesti ohi! Toivottavasti ei tuu takasin ja voi rauhassa olla nimiäisten suhteen, jotka on siis ensviikon lauantaina.

Mutta mutta (Miks aina on mutta?:D) poika on edelleen kiukkunen ja syy on mitä uskomattomin! Sille on tulossa hampaita?! Ikenet ollu turvoksissa jo jonki aikaa, kuolaa valuu ihan hullunlailla, sen hengitys haisee kummalle (kalalle?;D), ja sellanen hammaslelu auttaa, ku sillä hieroo hellästi ikeniä. Uskomatonta tässä on se, että poika ei oo viel ees 3kk.. Voiko siis olla ees mahollista, että sille jo nyt tulee hampaita?

Toisaalta se ois iha kiva, jos pikkusille tulee hampaat eri aikaa. Kiukusta päätellen aika hankalaa aika tämä hapaiden tulos. Pystyis sit helpommin keskittyy siihe kipeesee yksilöön, jos niitä on samaa aikaa vain yksi. Toivossa on hyvä elää, sano lapamato, ha!

Kyllä tää tästä! Jotenki tuntuu, että tällä blogilla on sellanen negatiivinen tunnelma.. Vaikee vaa kirjottaa kipeydetä positiivisesti. Joten seuraava postaus on positiivinen! Alan nyt heti ottaa syysvaatteista ym. kuvia niin saa jotain kivaa tänne!

Sanokaapa mielipiteitä lastenkuvista?! Oon nii kahenvaiheilla, että pistänkö tänne... En millään osaa päättää ja mieskään ei osaa asiaan sanoa. Toisaalta haluaisin niin näyttää kauniit lapseni teille kaikille, mutta jotenki se on nii yksityistä.. Ja ku tätä saattaa lukea kuka tahansa.. Joten kertokaa mulle, mitä tehdä!! kiitos!

Voihan nuha!

Viime viikonloppuna se alko! Ensin poitsukka köhi sunnuntaina, sitte maanantaina se oli tarttunu tyttöön... Sitte molemmilla alko nokka vuotaa. Viime yö meni pojan kans valvoessa, ku ei saanu syötyy nenän tukkoisuuden takia. Tää mamma on nii väsyny täl hetkellä! Mut eipä nuo oikee nuku päivälläkää ja jos nukkuu, nii vuorotellen. Se siis päikkäreistä!

Kauan vauvoilla oikee nuha kestää? Vai voiko sitäkää ennustaa? Ei varmaankaa... Turhauttaa vaa iha hitosti, ku just sai jonkulaiset yörytmit pikkusille.. Puol kympilt sänkyyn, iltamaito ja "hyvää yötä". Aikasemmin molemmat nukahtanu pienen kitinän saattelemana viimestää yheltätoista ja heränny ekan kerran vast puol viien aikaa aikasintaa, mut sit piti ottaa se rokote ja se aiheutti masuvaivat muutamaks päiväks.. Tarkoen siis sitä et (varsinkaa poitsu) ei nukuta yöllä niin hyvin. Tunnin-kahen välein tissille.

Nyt just, ku päästii masukivuista ja alettii hakee unirytmii uuestaa nii alkaa tää saamarin nuha/köhä! Alusta siis kaikki. Tyttö on kyl kunnon teräsleidi! Se ei tukkosuudesta paljoo välitä vaikka heräileeki välil yskimää, nukhataa kummiski heti uuestaa. Poika sen sijaan... Huus viime yön!

No ehkä tää taas tästä.. Eihän siihe ookkaa enää ku parisen viikkoo nii on 3kk neuvola ja annetaa eka pistettävä rokote joka saattaa aiheuttaa kuumetta. Koputetaan kaikki yhdessä puuta, ettei vaa mun pienille tuu!

Nimiäiset tulossa

Kauhee rumba seki! Tai ainaki tuntuu siltä, koska inhoan kaikkee virallista yli kaiken! Tai siis lähinnä sitä, et ite joutuu sellaset järjestää. Tottakai haluan lasten nimiäisiä juhlistaa, mut ei sen tarvis nii tarkkaa olla (mut jotku vaatii ;)). Kieltäydyin kyl mitää puhetta pitämästä. Ei sitä semmosia ainakaa!

Kummit.... Se oli vaikeeta. Ku piti miettii molemmille ja viel samanlaiset, ettei toiselle niitä "hyviä" jotka välittääki ja toiselle ne jotka ei huomioi sit alkuhuuman jälkee ollenkaa.. Molemmilla on kaks kummia/pariskuntaa ja sylikummit. Sylikummit oli helppo. Tytölle miehen sisko ja pojalle mun pikkuveli.

Lahjat... Jotku on iha tohkeissaa lahjoista ja toisia se ei taida ees kiinnostaa pahemmin. Ne jotka on innoissaa tahtoo, että kyselen/ehottelen kaikille, ettei tuu vahingossakaa samoja. Mä en oikee oo luonteeltaa semmonen vaatija (paitsi mun miehelle, ha!) nii en viitti oikee mennä mitää selittelee lahjoista. Varsinkaa niille, jotka ei oikee oo nii innostuneita asiasta. Mulle nyt on muutenki aivan sama mitä kukaki tuo... Ei välttis tarvi tuua mitää, kuha on vaa hyvä kummi lapselle.

Kummitodistukset ja muu hömppä... Halusin itte todistukset ja halusin tehä ne itte. Tulee hauskan näköset, mut antaa vähä vakavuutta kummiuteen. Hirvee homma vaa, ku pitäs keksii jostain väritulostin. :D En haluu käsin niit alkaa vähää vaikka ei siinäkää mitää vikaa oo.

Noo, mut kai mä selviin. Oha täs viel parisen viikkoo aikaa! Itelle pitäs viel jotku vaatteet keksii, lapsilla on jo! Otan niistä kuvat tänne, ku saan aikaseks. Muutenki aattelin syksyn hankintoja tänne kuvailla.

Kattellaa, millaset pippalot noista sit tulee! Seuraavaan kertaan! Heippa!

Mitä vauvani osaavatkaan 2kk?

Se on hurjaa, miten nopeasti vauvat kehittyykään. Ja en tiedä ihanempaa ajanvietettä, ku seurata noita kahta niiden hereillä ollessa ja hyvällä tuulella!

Ne vaan on niin rakkaita, suloisia, kauniita...! Eihän ne toki ole aina hyvällä tuulella eeeei! Ne kyllä osaa sen oopperalaulamisen jopa stereona! Aluksi se jatkuva kätinä kävi hermoille ja oli sika väsyttävää, mut ei enää. Siihe on nii tottunu, että osaa olla jo rauhallinen kiukun sattuessa.

Minun pikkuset. Rakkauspakkaukset. Osaa jo vaikka mitä! Molemmat on kovia hymyilemään. Tyttö hymyilee herkemmin, mutta poikakin se hymyn sillon tällön näyttää. Pojalla on söpöt hymykuopatki! Molemmat on myös kovia höpöttämään. Vielä tulee pelkkiä tavuja, mutta harjoittelu on kova ja asiaa on paljon. Tässäkin tyttö on poikaa edellä.

Poika sitte taas on fyysisesti edelläkävijä! Se nostaa terhakkaasti päätä mahalla ollessaan käsien varaan. Tyttökin sitä yrittää ja jaksaakin jonkin aikaa pitää päätä ylhäällä. Molemmilla on iha älytön hinku päästä liikkeelle ja siks ne hermostuu helpost mahalla ollessaan, ku ei viel jaksa hinata itteä eteenpäin.

Ja sitten on alkanut se The tekoitku! haha! kyl se vaan on nii mainion kuulosta, ku varsinki poika rupee ääntelee sellasia "äää!" huutoja ja sit oottaa välillä, että "kuuleeko kukaan?" "Onko ketään tulossa?" hihihihi. Voi ku ne on hassuja!

Mutta kaikkiaan on kyllä koko ajan helpompaa pikkusten kans, ku ne alkaa kommunikoimaan (iha pienesti ja omalla tavallaan) ja niitä on paaaaljon kivempi kantaa, ku päätä ei tartte tukea juuri ollenkaa!

öööh, unohdinkohan jotaki?! Kysyä saa ja jakaa omia juttuja, millasia teijän omat on/oli 2kk vanhana! :) heippa taas täältä hullumyllystä!