Olleet jo kaksi kertaa + se eka kotikäynti.
Kotikäynti meni mukavasti. Lapset oli kasvanu molemmat yli 300g ja menneet reilusti yli syntymäpainonsa! Sitte saatii lisäohjeita kotonaolosta ja omasta pyynnöstäni neuvolatäti näytti, miten kylvetetään. Sitä, kun ei sairaalassa näytetty.
Eka kerta neuvolassa meni myös hyvin. Samaa aikaa oli lääkärintarkastuskin. Molemmat oli kehittyny mukavasti, katsekontaktia otti molemmat ja askeleet tuli myös. Rokotetta ei silloin annettu pojan vatsavaivojen takia ja kehotettiin ostamaan jotain vatsaystävällisempää korviketta. Pikkuset siis saa aina illalla ennen nukkumaa menoa korviketta, että nukkuvat paremmin.
Toinen neuvolakäynti olikin sitte viime torstaina 25.9.
Edellisestä neuvolasta oli kolme viikkoa ja poika oli kasvanu 600g ja tyttö 500g pyöreesti. Todella paljon siis! Pituuttakin oli tullu parisen senttiä molemmille. Rokotukset annettiin kans nyt tällä kertaa. Ne oli rotavirusrokotteet ja ne annettiin suun kautta. Pojalle myös kehotettiin ostamaan maidonsakeuttajaa apteekista, kun se on kova puklaamaan. Se muuten toimii! Suosittelen!
Noo, samalla varoteltiin, että saattaa tulla vatsakipuja siitä rokotteesta.. Ja kappas keppanaa! Reppanat kyl huutaa varsinki iltasin, ku niin sattuu masuihin.. Onneks ees mahallaan pötköttäminen auttaa. Itelläki oikee harmittaa niitten puolesta. Toivottavast se helpottaa nopeest! Tällä viikolla masukivut on kuulemma pahimmillaan.
Seuraavalla kerralla tuleeki ekat piikitettävät rokotteet. En kestä! Sanoinki neuvolas, etten pysty olee kattomas, etten vaa tartuta kammoani. Ja tekee muutenki sen verran pahaa. Onneks mies tulee mukaa ja se omaa muutenki rautaisat hermot! Saapi se olla sit siinä mukana.
maanantai 29. syyskuuta 2014
O-ouuu, isi lähtee töihin!
Sekin päivä ehti jo saapua. Miehen isyysloma loppu ja työt taas alko. Jännitti iha pirust et miten meikäläin yksin pärjää ja miten saadaa yöt hoidettuu, ku vauvelit kummiski heräilee. Ja sillon ne heräili viel vuorotellen ilman minkäänlaista rytmiä.
Sovittii sit miehen kans, et se nukkuu sohvalla ja me lasten kans meijän sängyssä. Kun tuo imetys lähti sujumaan mallikkaasti eikä tarvinu korviketta ruveta lämmittää keskel yötä. Tissi siis suuhun, ku toinen heräs nii molemmat pääs nukkuu melkee heti.
Alku oli iha kauheeta! Ite ressas, et onnistuuko tämä yksin olo ja vauvat oli tosi kiukkusia, varsinki poika, ku sil masuvaivoja. Tosin nekin helpotti sitte ajan kanssa. Epäiltii sillon jo koliikkiaki, ku reppana vaa huus varsinki iltaisin.
Sitte alko rutiini löytyä. Ja aloin rentoutua. Lapset siis tällä hetkellä reilu 2kk. Kirjottelen viel postauksen neuvolakäynneistä ja millasiksi noi mun ihanuudet on kehittyny, nii sitte ollaaki päästy tähän päivään. Ja yritän lasten nukkuessa pitää tät blogia suurinpiirtein ajantasalla nii ei tarvi miettiä pitkän ajan päähän tapahtumia.
Sovittii sit miehen kans, et se nukkuu sohvalla ja me lasten kans meijän sängyssä. Kun tuo imetys lähti sujumaan mallikkaasti eikä tarvinu korviketta ruveta lämmittää keskel yötä. Tissi siis suuhun, ku toinen heräs nii molemmat pääs nukkuu melkee heti.
Alku oli iha kauheeta! Ite ressas, et onnistuuko tämä yksin olo ja vauvat oli tosi kiukkusia, varsinki poika, ku sil masuvaivoja. Tosin nekin helpotti sitte ajan kanssa. Epäiltii sillon jo koliikkiaki, ku reppana vaa huus varsinki iltaisin.
Sitte alko rutiini löytyä. Ja aloin rentoutua. Lapset siis tällä hetkellä reilu 2kk. Kirjottelen viel postauksen neuvolakäynneistä ja millasiksi noi mun ihanuudet on kehittyny, nii sitte ollaaki päästy tähän päivään. Ja yritän lasten nukkuessa pitää tät blogia suurinpiirtein ajantasalla nii ei tarvi miettiä pitkän ajan päähän tapahtumia.
perjantai 26. syyskuuta 2014
Lasten kanssa kotiin!
Viidentenä päivänä (28.7.) päästiin kotiin. Maitoa tuli tarpeeks ja imetys onnistu. Ja lääkäri tarkisti vauvat, terveitä olivat ja antoi kotiutusluvan. Kyllä se jännitti ja vähän pelottikin. Pakkailin tavaroita ja sovitin rintsikoita ekaa kertaa maidontulon jälkee. Urheiluliivit oli suht istuvat. haha.
Saatiin hoitajalta ohjeita, miten kotona sit asiat hoituu. Niinku aamurutiineista, kylvetyksestä, jos vauvat tulee kipeeks, pukemisesta.... Mitä nyt vaa keksin kysyä. Ja niitä kysymyksiähän tuli, ku jännitti nii halusin varmistaa asian jos toisenkin. Hoitaja tarkisti viel (mun pyynnöstä) että vauvat on oikein kaukaloissa ja siitä se matka "uuteen elämään" sit alkoki.
Ulkona oli sinä päivänä +30 lämmintä ja voitte vaan kuvitella paljon sillon autossa oli. Saatiin ohjeet, että ikkunat iiiiihan minimaalisesti raolleen, että ilma vaihtuu, muttei liian auki, ettei tule vetoa vauvoihin. Ja että jos vauvat haluaa ne on syötettävä kesken matkan, ettei ne kuivu.
Meillä oli tunnin ajomatka kotii ja olin kirjaimellisesti hädissäni koko alku matkan. Tuli itkuki siinä eikä auttanu, vaikka mies rauhotteli, ettei niillä ole hätää. Lopulta se luovutti ja ajo auton parkkiin puolessa välissä matkaa. Sain siis tarkistaa, että kaikki on kunnossa. Ja eikä niillä mitää hätää ollu. Alko itteäki naurattaa, miten olin hätäilly sillä tavalla.
Kotona meitä oli vastassa meidän höntti seropi. Sehä meni ihan sekasin vauvoista ja meinas rakastaa meijät kaikki kumoon! Parin ekan viikon joutu pitämää koiran eri huoneessa, ku oli sen verran innoissaa, ettei vaa kävis mitää.
Sit pamahti arki vasten kasvoja. Pojalla alko vatsavaivat parin viikon sisään. Mulla oli hullut hormooni kiukut ja itkut. Otti kyllä pari ekaa viikkoa kovasti avioliiton päälle. Tuntu välil ettei mistään tule mitää, ku lapset heräs öisin miten sattuu eikä oma uni riittäny millää. Päivällä jotenki ei malttanu nukkua, ku oli niiiin vähän omaa aikaa, että siitä halus nauttia. Mutta en vaihtas päivääkää! Vaikka arki oliki aluks mitä oli niin olen silti onnellinen kahen lapsen äiti ja kiitollinen kahesta pienestä ihmeestäni!
Saatiin hoitajalta ohjeita, miten kotona sit asiat hoituu. Niinku aamurutiineista, kylvetyksestä, jos vauvat tulee kipeeks, pukemisesta.... Mitä nyt vaa keksin kysyä. Ja niitä kysymyksiähän tuli, ku jännitti nii halusin varmistaa asian jos toisenkin. Hoitaja tarkisti viel (mun pyynnöstä) että vauvat on oikein kaukaloissa ja siitä se matka "uuteen elämään" sit alkoki.
Ulkona oli sinä päivänä +30 lämmintä ja voitte vaan kuvitella paljon sillon autossa oli. Saatiin ohjeet, että ikkunat iiiiihan minimaalisesti raolleen, että ilma vaihtuu, muttei liian auki, ettei tule vetoa vauvoihin. Ja että jos vauvat haluaa ne on syötettävä kesken matkan, ettei ne kuivu.
Meillä oli tunnin ajomatka kotii ja olin kirjaimellisesti hädissäni koko alku matkan. Tuli itkuki siinä eikä auttanu, vaikka mies rauhotteli, ettei niillä ole hätää. Lopulta se luovutti ja ajo auton parkkiin puolessa välissä matkaa. Sain siis tarkistaa, että kaikki on kunnossa. Ja eikä niillä mitää hätää ollu. Alko itteäki naurattaa, miten olin hätäilly sillä tavalla.
Kotona meitä oli vastassa meidän höntti seropi. Sehä meni ihan sekasin vauvoista ja meinas rakastaa meijät kaikki kumoon! Parin ekan viikon joutu pitämää koiran eri huoneessa, ku oli sen verran innoissaa, ettei vaa kävis mitää.
Sit pamahti arki vasten kasvoja. Pojalla alko vatsavaivat parin viikon sisään. Mulla oli hullut hormooni kiukut ja itkut. Otti kyllä pari ekaa viikkoa kovasti avioliiton päälle. Tuntu välil ettei mistään tule mitää, ku lapset heräs öisin miten sattuu eikä oma uni riittäny millää. Päivällä jotenki ei malttanu nukkua, ku oli niiiin vähän omaa aikaa, että siitä halus nauttia. Mutta en vaihtas päivääkää! Vaikka arki oliki aluks mitä oli niin olen silti onnellinen kahen lapsen äiti ja kiitollinen kahesta pienestä ihmeestäni!
torstai 25. syyskuuta 2014
Ensimmäiset päivät äitinä
Seuraava päivä synnytyksestä meni lähinnä omia voimia keräessä (hemoblobiini oli alimmillaa 64) en saanu nousta sängystä edes vessaan yksinää. Pääsin lasten kans omaa huoneesee, missä oli oma vessa ja suihku. Mukava keskittyä kaksosiin iha rauhassa ilman "kämppiksiä".
Kaksoset.... Mulla on kaksoset! Olin niin hämilläni, mutta tajuttoman onnellinen. Sitte siis ku aloin tosissaa tajuumaa, et mitä on tapahtunu! Tunteet meni kyl niin laidasta laitaan silloin sairaalassa, että huh huh! Itkeskelinki päivittäin aika paljon lähinnä ilman syytä. Välillä oli niin "ihanaa, kukkia ja sateenkaaria, tuitui". Välillä taas "mitä ihmettä mä aattelin?! en mä pysty tähän".
Ite vauvojen käsittelyä en jännittäny yhtää. Mikä on outoa, koska ootin pientä jännitämistä, että rikonko ne. :D Mutta eeeei. Kaikki meni oudon luonnollisesti ja hyvä niin. Hoitajat oli mukavia ja opetti kädestä pitäen nostamiset, pyllypesut, suihkussa käymiset ymymym.. Siitä jäi kyllä hyvä maku suuhun!
Ensin pikkuset sai tissillä olon jälkee lisämaitoa painonsa takia, mutta se lopetettiin, ku multa alko tulvia oikein sitä, nii lapsoset sai kyllä iha kyllikseen. Se oli yksi syy, miks päästi jo viidentenä päivänä kotiin ja olin (ja olen edelleen) tyytyväinen, että saa imetettyä kummatki kylläisiksi!
Tosiaan, se kotiin lähtö -päiväki sieltä tulla tupsahti. Eka ootin sitä innolla, mutta tavaroita pakatessa tuli itku. Pelottiki alottaa uus elämä perheenä. Mutta hyvin me ollaa pärjätty! Siitä myöhemmin lisää!
Ja saa kysellä sairaalassa olo ajasta rohkeesti! Kerron mielelläni lisää! :)
Kaksoset.... Mulla on kaksoset! Olin niin hämilläni, mutta tajuttoman onnellinen. Sitte siis ku aloin tosissaa tajuumaa, et mitä on tapahtunu! Tunteet meni kyl niin laidasta laitaan silloin sairaalassa, että huh huh! Itkeskelinki päivittäin aika paljon lähinnä ilman syytä. Välillä oli niin "ihanaa, kukkia ja sateenkaaria, tuitui". Välillä taas "mitä ihmettä mä aattelin?! en mä pysty tähän".
Ite vauvojen käsittelyä en jännittäny yhtää. Mikä on outoa, koska ootin pientä jännitämistä, että rikonko ne. :D Mutta eeeei. Kaikki meni oudon luonnollisesti ja hyvä niin. Hoitajat oli mukavia ja opetti kädestä pitäen nostamiset, pyllypesut, suihkussa käymiset ymymym.. Siitä jäi kyllä hyvä maku suuhun!
Ensin pikkuset sai tissillä olon jälkee lisämaitoa painonsa takia, mutta se lopetettiin, ku multa alko tulvia oikein sitä, nii lapsoset sai kyllä iha kyllikseen. Se oli yksi syy, miks päästi jo viidentenä päivänä kotiin ja olin (ja olen edelleen) tyytyväinen, että saa imetettyä kummatki kylläisiksi!
Tosiaan, se kotiin lähtö -päiväki sieltä tulla tupsahti. Eka ootin sitä innolla, mutta tavaroita pakatessa tuli itku. Pelottiki alottaa uus elämä perheenä. Mutta hyvin me ollaa pärjätty! Siitä myöhemmin lisää!
Ja saa kysellä sairaalassa olo ajasta rohkeesti! Kerron mielelläni lisää! :)
perjantai 19. syyskuuta 2014
Postaus synnytyksestä
Tässä on aika mennyt kuin siivillä! Ensviikolla on pikkuset kullanmurut jo 2kk. Nyt ku ne sopivast nukkuu ja muistin tämän blogin olemassa olon nii kirjotampa teidätki ajan tasalle meidän perheen arjesta.
Alotetaanpa! Mun verenpaineen kohoamisen ja A vauvan (pojan) kasvun hidastumisen takia synnytys päätettii käynnistää viikolla 37. Menin aamulla klo 8 poliklinikalle ja siellä tehtii kaikki tarkastukset. Ekan pienen pienen pillerin sain joskus puol kympin aikaa. Eipä se oikee missää alkanu tuntua. Puol kahen aikaa sain toisen. Sit alko jo jotain kivun tapasta, mut ei sekää oikee mitää viel saanu aikaseks. Kolmannen sain siinä puol kuuen aikaa ja sit alko kivut oikee rytinällä tulla.
"Virallisesti" mun synnytys alko klo 19 aikoihi. Kivut oli tuskaiset ja pojasta meni lapsivesi. Minut saatettii synnytyssaliin, että saan kivunlievitystä. En piikkikammon takia halunnu ottaa epiduralia ja siksi mulle tarjottii ilokaasua. Sen hengittämisestä ei tullu yhtää mitää. Supistukset oli nii kovia ja niitä tuli melkein taukoamatta (ehkä 10sek sain välissä hengähtää). Lopulta luovutin ja mulle laitettii se puudute. Se oli helpotus! huhu!
Sitte kätilö lähti paikalta sanoen, että ilmotan sitte ku tapahtuu jotain. Jäätii miehen kans oottamaa, et jotain sit tapahtuis. Ei menny kauaakaa ku alko tuntua, et joku/jotain tahtoo tulla ulos. Kutsuin kätilön ja se kutsui 3 ihmistä lisää. Siinä sit alettii puskee poikaa maailmaa. 40min myöhemmin (monen huudon ja tuskan jälkee) poika sitte syntyikin. Sitte piti tyttöä alkaa saattamaa ulos. Puol tuntii myöhemmin seki oli maailmassa. synnytys kesti yhteensä 4h. Olin hyvin helpottunu ja onnellinen vaikken viel tajunnukaa tilannetta täysin.
Sit nous kuume yhtäkkii. Mitattii nii näytti 39 astetta. Olin menettäny paljon verta ja epäiltii infektioo. Multa otettii verikoe, tuotii kahvit mulle ja miehelle, lapset otettii hoitoon, että sain nukkua yön rauhassa. Pääsin sit loppujen lopuksi omalle paikalle nukkumaa klo 4 aamulla.
Poika: 24.7.2014, 22:32, 2150g, 46cm, 10/10
Tyttö: 24.7.2014, 23:03, 2515g, 46cm, 10/10
PS jätin tarkotuksel likaset yksityiskohat pois.
Alotetaanpa! Mun verenpaineen kohoamisen ja A vauvan (pojan) kasvun hidastumisen takia synnytys päätettii käynnistää viikolla 37. Menin aamulla klo 8 poliklinikalle ja siellä tehtii kaikki tarkastukset. Ekan pienen pienen pillerin sain joskus puol kympin aikaa. Eipä se oikee missää alkanu tuntua. Puol kahen aikaa sain toisen. Sit alko jo jotain kivun tapasta, mut ei sekää oikee mitää viel saanu aikaseks. Kolmannen sain siinä puol kuuen aikaa ja sit alko kivut oikee rytinällä tulla.
"Virallisesti" mun synnytys alko klo 19 aikoihi. Kivut oli tuskaiset ja pojasta meni lapsivesi. Minut saatettii synnytyssaliin, että saan kivunlievitystä. En piikkikammon takia halunnu ottaa epiduralia ja siksi mulle tarjottii ilokaasua. Sen hengittämisestä ei tullu yhtää mitää. Supistukset oli nii kovia ja niitä tuli melkein taukoamatta (ehkä 10sek sain välissä hengähtää). Lopulta luovutin ja mulle laitettii se puudute. Se oli helpotus! huhu!
Sitte kätilö lähti paikalta sanoen, että ilmotan sitte ku tapahtuu jotain. Jäätii miehen kans oottamaa, et jotain sit tapahtuis. Ei menny kauaakaa ku alko tuntua, et joku/jotain tahtoo tulla ulos. Kutsuin kätilön ja se kutsui 3 ihmistä lisää. Siinä sit alettii puskee poikaa maailmaa. 40min myöhemmin (monen huudon ja tuskan jälkee) poika sitte syntyikin. Sitte piti tyttöä alkaa saattamaa ulos. Puol tuntii myöhemmin seki oli maailmassa. synnytys kesti yhteensä 4h. Olin hyvin helpottunu ja onnellinen vaikken viel tajunnukaa tilannetta täysin.
Sit nous kuume yhtäkkii. Mitattii nii näytti 39 astetta. Olin menettäny paljon verta ja epäiltii infektioo. Multa otettii verikoe, tuotii kahvit mulle ja miehelle, lapset otettii hoitoon, että sain nukkua yön rauhassa. Pääsin sit loppujen lopuksi omalle paikalle nukkumaa klo 4 aamulla.
Poika: 24.7.2014, 22:32, 2150g, 46cm, 10/10
Tyttö: 24.7.2014, 23:03, 2515g, 46cm, 10/10
PS jätin tarkotuksel likaset yksityiskohat pois.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)