Viidentenä päivänä (28.7.) päästiin kotiin. Maitoa tuli tarpeeks ja imetys onnistu. Ja lääkäri tarkisti vauvat, terveitä olivat ja antoi kotiutusluvan. Kyllä se jännitti ja vähän pelottikin. Pakkailin tavaroita ja sovitin rintsikoita ekaa kertaa maidontulon jälkee. Urheiluliivit oli suht istuvat. haha.
Saatiin hoitajalta ohjeita, miten kotona sit asiat hoituu. Niinku aamurutiineista, kylvetyksestä, jos vauvat tulee kipeeks, pukemisesta.... Mitä nyt vaa keksin kysyä. Ja niitä kysymyksiähän tuli, ku jännitti nii halusin varmistaa asian jos toisenkin. Hoitaja tarkisti viel (mun pyynnöstä) että vauvat on oikein kaukaloissa ja siitä se matka "uuteen elämään" sit alkoki.
Ulkona oli sinä päivänä +30 lämmintä ja voitte vaan kuvitella paljon sillon autossa oli. Saatiin ohjeet, että ikkunat iiiiihan minimaalisesti raolleen, että ilma vaihtuu, muttei liian auki, ettei tule vetoa vauvoihin. Ja että jos vauvat haluaa ne on syötettävä kesken matkan, ettei ne kuivu.
Meillä oli tunnin ajomatka kotii ja olin kirjaimellisesti hädissäni koko alku matkan. Tuli itkuki siinä eikä auttanu, vaikka mies rauhotteli, ettei niillä ole hätää. Lopulta se luovutti ja ajo auton parkkiin puolessa välissä matkaa. Sain siis tarkistaa, että kaikki on kunnossa. Ja eikä niillä mitää hätää ollu. Alko itteäki naurattaa, miten olin hätäilly sillä tavalla.
Kotona meitä oli vastassa meidän höntti seropi. Sehä meni ihan sekasin vauvoista ja meinas rakastaa meijät kaikki kumoon! Parin ekan viikon joutu pitämää koiran eri huoneessa, ku oli sen verran innoissaa, ettei vaa kävis mitää.
Sit pamahti arki vasten kasvoja. Pojalla alko vatsavaivat parin viikon sisään. Mulla oli hullut hormooni kiukut ja itkut. Otti kyllä pari ekaa viikkoa kovasti avioliiton päälle. Tuntu välil ettei mistään tule mitää, ku lapset heräs öisin miten sattuu eikä oma uni riittäny millää. Päivällä jotenki ei malttanu nukkua, ku oli niiiin vähän omaa aikaa, että siitä halus nauttia. Mutta en vaihtas päivääkää! Vaikka arki oliki aluks mitä oli niin olen silti onnellinen kahen lapsen äiti ja kiitollinen kahesta pienestä ihmeestäni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti