Alkuaikoja..

Nonnii! Jos sitä nyt ois vähä pirteempi ja sais tänne jotain rustattuuki.

Elikkäs. Oon koht 25-vuotias Kouvolalainen ja odotan esimmäisiä lapsiani. Mentii mieheni kans kesäl 2012 naimisiin ja vauvat on ollu suurinpiirtein siitä asti puheenaiheena. Lasta alettii tietosesti yrittää saman vuoden syksyllä, en nyt iha tarkkaa aikaa muista.

Eipä sitä sitte kuulunu. Aloin puoli automaattisesti laskea kaiken maaliman ovulaatiot ja kuukautiskierrot ymym. Miehen kans alettii jo puhuu lapsettomuustutkimuksista, ku suurin piirtein vuos oli kulunu. Ja samal jotenki alko toivo mennä koko touhuun. Pikkuhiljaa haaveetki rupes lopahtaa enkä enää oikein mitää laskenutkaan.

Sitte tuossa marras-joulukuun vaihteessa aloin ihmettelee, ku menkkoi ei kuulu vaikka todella säännölliset on ollu jo monta vuotta. Päätin sit ostaa raskaustestin. Lähinnä vaa uteliaisuudesta.. En osannu ees kuvitella raskautta.

Oli 7.12. aamu, ku menin tekemään testiä. Siihen tuli melkein heti kaks viivaa vaikka toinen oliki paljo haaleampi. Jätin testin vessaan ja juoksin pois. Oottelin kiltisti sen muutaman minuutin puhumatta viivoista miehellekään mitään. Kävin sit vessassa kattomassa tulosta. Sydän pamppaili kauheeta tahtia, ku katoin testiä. Siinä oli edelleen kaks viivaa!

Juoksin olkkariin testin kans ajatukset aivan sekaisin ja näytin testin miehelleni. Se ei oikee reagoinu siihe mitenkää. Enkä ihmettele. En itekkää osannu siihe mitenkää reagoida. Niin epätodellista se oli!

Mies siitä sit lähti töihi ja mä soitin samantien äitille. Purskahdin itkuun samantien, ku kuulin äitin äänen ja yritin sopertaa siihe positiivisesta testistä. Äiti oli tosi onnellinen mun puolesta, ku ties yrityksestämme. Samana päivänä soitin neuvolaan ja varasin ensimmäisen ajan sinne.

Siitä tämä uskomaton matka alkoi.... Kerron myöhemmin lisää ja laitan ultrakuviakin!