Taas siis pitkän pitkä odotus palkittiin ja 22.1. oli eka ultra! Jännitti iha pirusti mennä sinne, toisaalta pelottiki hiukan, ku muutaman viikon sisää kaikkii ajatuksii oli ehtiny miettimään. Onks siel ketää? Onko kaikki hyvin? Mitä jos ei ole hyvin? Mieheni kans mentii Kotkaan yhessä (tottakai) ja menin heti ilmoittautumaan. Mult pyydettii äitiyskortti ja piti kirjottaa lupa, että saako tietojani jakaa muihin sairaaloihin lähinnä, jos jotain sattuu. Sitten mentiin istumaan odotushuoneeseen ja mä en meinannu pysyä pöksyissäni.....
Hetken odotettua meidät kutsuttiin sisään ja mun piti käyä pötkölleen sellaseen suht epämukavaan asentoon sängylle ja nostaa paita ylös. Mukava nainen laittoin masun päälle jotain geeliä ja alko tutkimaan löytyykö sieltä mitään.
Ja kappas! Lainaten gyneä: Siellä on kahden kerroksen elämää! Eli niitä onkin kaksi! Uskomatonta. Olin iha ällikällä lyöty, mutta hyvin onnellinen. Ja muutenki kokemus oli todella tunteikas. Oli ihana seurata, ku pikkuset liikku ja kuinka erotti ja jonkinlaiset pikku kädet ja pikku jalat. <3 Ja kaikista ihaninta oli se, ku kuuli sydänäänet ekan kerran. Se sai mut iha kyyneliin..
Oli myös todella helpottavaa kuulla, että kaikki on hyvin. Niska turvotusta oli iha pikkusen, mutta se on kuulemma iha normaalia. Pikkuset oli silloin 8.1cm pitkiä ja sen takia laskettu aika siirtyi 4pv myöhemmäks eli 13.8. (kiitos, se ei oo perjantai, hihihihi). Seuraava ultra onki vasta 31.3. joten sinne asti on odotettava.
Onnea tuplaonnesta <3 Muistan itsekkin tuon maagisen hetken, nyt siitä aikaa jo vuosi ja muutama päivä päälle. "Mitä onko täällä kaksi" kuului neuvolatätin sanat! Nyt meillä jo puolivuotiaat tytön viikarit <3 Onko teille puhuttu raskaustyypistä? Onko erimunaiset vai saman munaiset? Eli siis identtiset vai epäidenttiset? :)
VastaaPoista