Päätettii sit miehen kans mennä kiertelee vähä kirppareita ja kauppoja, jos sieltä vaikka löytys jotain kivaa halvalla. Kylhän sieltä löyty. Vauvan vaatteita vinot pinot ja kaikenmaaliman pikku krääsää.. Mutta mitää ei lähteny mukaa. Tuli oikee avuton olo, ku ei mitää osannu ostaa. Siinä taas huomas, kuinka uus juttu tää mulle on. Pitää sit uuestaa kokeilla kuun vaihteen jälkee, ku saa tietää, kumpia tuolla masussa kasvaa.
31.3. on rakenneultra ja ollaa miehen kans päätetty, et halutaa tietää sukupuolet. Helpottaa varmast elämää kummasti, ku voi ostaa sit tiettyjä juttuja miettimättä sitä, sopiikohan nämä varmasti kummallekaa. Ja ku oon luonteeltani muutenki itse kärsimättömyys, nii enhän mä muutenkaa malta oottaa sitä tietoa synnytykseen asti. :D
Olihan se kiva kaupungilla pyöriä, ku tuo masu alkaa pikkuhiljaa vauvamasua muistuttaa. Ylpeänä kannoin masuani ympäri kaupunkia. hihihi. Pieni huono puoli tietysti siinäki oli, että selkä väsy päivän mittaa kävelemiseen ja seisomiseen. Tiedän, tiedän... Ei mulla mikää maailman paras kunto olekaa. Ainakaa tällä hetkellä, ku ei oo oikee mitää liikuntaa jaksanu harrastaa. Se sit kostautuu, kivana alaselän särkynä tällee illalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti