keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Neulakammoinen

Huh! Eilen sain aikaseks vihdoin mennä sokerirasitukseen. Venytin sinne menoo muutaman viikon, mut neuvolan täti varas mulle ajan mun puolesta labraan, nii sinne oli sitte pakko mennä.

Olin iha paniikissa jo edellisenä iltana enkä oikein yllä saanu nukuttua. Onneks mies tuli mun tueksi sinne labraan. Noloa ehkä, mutta pelkään neuloja niin paljon. Aamulla oli kamala nälkä ja viel kamalampi jano, mutta oli vaa kestettävä. Labraan päästyä otettii vuoronumero ja istuttii oottamaa. Kyl siin melkein puol tuntii piti oottaa ennenku päästii sisää pistettäväks.

Ensin otettii sormenpäästä näyte. Siihe oon onneks jo tottunu ja se menee ilman sen suurempia pelkotiloja. Kone näytti tulosta 4.1 eli kai se on iha hyvä. Sit alko ahistus. Hoitaja otti ekan näytteen ja minuu pelotti suunnattomasti. Se oli onneks sekunneissa ohi ja sain huokasta helpotuksesta. Sitte piti juua se hemmetin litku. Se maistu todella makealta mansikalta. Onneks se oli kylmää ja onneks mul oli nii kauhee jano, et se meni hyvin alas. Sitte takasin odottelemaa..

Tuntu, ettei aika mee millää eteenpäin, ku oottelin seuraavaa neulaa. Olo oli viel sillon suhteellisen hyvä vaikka jännittikin edelleen. Tunnin päästä mut kutsuttiin nimellä samalle hoitajalle ja taas nous ahistus pintaan. Se oli taas sekunneissa ohi eikä se sattunutkaa nii paljoo, ku eka neula. Hoitaja kysy multa, et onko yhtää huono/oksettava olo. Sanoin ettei ole. Ja eikun takasin penkille istuskelemaan..

Tunnin päästä sama juttu. Nyt vaa toinen hoitaja kutsu mut nimellä huoneeseen ja vika näyte otettiin. Se teki kyl hiukan kipeää, mutta kestin senkin. Taas hoitaja kysy olo, että onko huono. Vastasin ettei ollu ja sain lähteä kotii. Kotimatkalla olo alkoi olla huono ja se paheni koko ajan pikkuhiljaa. Kotii päästyä söin yhen leivän ja samantien vessaan ja kaikki tuli ulos. Sen jälkee vesikää ei pysyny sisällä. Onneks ei ollu labrassa sitä oloa, ettei tarvinnut uudestaan alottaa toisena päivänä. Mutta olen todella tyytyväinen, että se on nyt ohi ja todella Todella ylpeä itestäni, että sain hoidettua sen kunnialla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti