Selityksen makua!

Päätöksestäni on jo kauan aikaa, mutta ajattelin nyt selitellä vähä tätä hiljaisuutta.

Ajattelin, ettei mun lasten paikka ole syntymästä asti olla internetissä. Olen lukenut muutaman äitin blogistä, kuinka he katuvat sitä, että jakoivat lasten elämän kaikille heti syntymästä lähtien. En halua tehdä lapsilleni sitä. Mutta jokainen tekee tyylillään, en missään tapauksessa tuomitse niitä, jotka kirjottavat blogia lapsistaan. Jokaisen oma asia! Ja ohan tää nykyaikaa, et kirjotetaan kaikesta nettiin.
Kiitos kummiski kaikille, joka sattuivat blogiani silloin tällöin vilkaisemaan.

Toinen blogini löytyy tästä! Siellä on juttua lähinnä itsestäni. Paljon kuvia ja hassutuksia, tapahtumia ja ystäviä.

Vielä mainittakoon lyhyesti, että lapset on nyt 9kk ja terveitä pieni häseltäjiä. Rakastan niitä yli kaiken! <3

Muutto

Sori hiljaisuuteni! Muuttoa muuttoa... Se jos mikä on mieleenkiintost kahen vauvelin kans. Joka kerta, ku molemmat nukku/oli rauhallisina, juoksu jalkaa lähimmäl pakkauspaikalle ja tavaraa laatikkoon. Viime viikko meni lähinnä näin, koska mies oli töissä nii minun kontolleni jäi tämä tärkeimpien tavaroiden pakkaaminen. Mm. astiat, olkkarin tavarat, lasten vaatteet sain pakattua viime viikon aikana.

Viime perjantaina sit kaveripariskunta tuli lastensa kans käymää ja sovittii siinä sitte, et seuraavana päivänä naiset ja lapset menee kauppakeskus Veturiin kattomaan Diandran esitystä, ku miehet suuren suurilla voimillaa kahestaa roudaa mahollisimman paljo tavaraa, että päästää jo tähä uuteen kämppään yöpymää.

Lauantai illalla oltiinki sitte jo uudella asunnolla melkein kaikkien tavaroiden kanssa. Ihanaa olla täällä! Ja viellä omassa talossa! Mies kun päätti viime talvena, ku raskaaksi tulin, että ostaa päräyttää meille talon! wooooo! Olen kyllä kieltämättä onnellinen!

Tää viikko onki menny lasten kans tässä kotona tavaroita laitellessa paikoilleen ja mies on ollu vanhalla kämpällä tekemäs lopputyhjennystä. Alkaa pikkuhiljaa olla valmista. Tää tuntuu jo nyt ihan kodilta! Rakastan!

Lapset 3kk

Ja mitä kaikkea ne osaakaan?

Molemmat pitää päätä hienosti itte. Tyttö ehkä vähä hatarammin, mut silläki se pää hetken pysyy, ku istuttaa sylissä ilman nojaa käsistä kiinni pidellen. Poika sen sijaan pitää jo mallikkaasti päätä. Tykkää oikee istuu "ite" sylissä ilman nojaa. Jos pistät sen nojaamaa nii alkaa pusaamaa itteää ylös, vaikkei viel jaksakkaa nostaa itteää ja suuttuu, jos ei sitä auta. Tottakai sitäki täytyy pitää käsist kiinni, ku ei oo herrakaa vielä tasapainoa.

Molemmat juttelee kovasti. Tulee jo tavuja molemmilta. "agu, agiii, gugu.....". Pojal on sellain jännä käheä ääni ja tytöl tyttömäinen kimeä hento ääni. Ne vaatii tosi paljon juttelukaveria hereillä ollessaan. Mielellään mä niitten kans höpöttelen pitkin päivää. Molemmat oottaa omaa puheenvuoroaan, joten täytyy itte pitää taukoo ja oottaa, että ne sanoo asiansa välillä.

Tunnistan jo molempien itkut. Siis, että mitä milläkin itkulla tarkoitetaan: nälkäitku, tylsyysitku (tai lähinnä äkänen tiuskiminen "tuu juttelee":D), kakkaitku eli kakka on vaipassa ja ärsyttää, väsyitku iltaisin.

Ihanat, rakkaat, pienet, muruset omaa oman luonteensa. Tyttö on innokas, heiluvainen ja hymyilee tosi paljon. On alkanu komentaa äitiä karjaisemalla välillä, ku on seuraa tai maitoa vailla. Poika on paljo rauhallisempi, mutta huomionhakusempi. Vaatii tyttöä enemmän sylissä oloa varsinki iltaisin, mutta se voi johtua sen masuvaivoistaki. Reppanalla, ku on herkkä masu.

Kysykää toki, jos lisää haluatte tietää tai jos jokin jäi kertomatta! :)

velliä ja sosetta

Eilen mentii illal kauppaan, ku mies tuli töistä. Siinä sit mietittiin, että mitäs pikkusille sit ostas, ku kaikkee oli tarjolla. Lueskelin kotona lehtistä, minkä sain neuvolasta. Siin neuvottiin ruokaan liittyvissä asioissa ja oli iha jees vihkonen. Siinä mm. neuvottiin, että kerran viikossa lisää uuden ruoka-aineen.

Päätettiin sitte valita peruna-porkkana sosetta ja saman makusta velliä, että masuun ei tuu liikaa uusia asioita kerralla. Pienet, kun vielä ei oo täyttäny ees 3kk (huomenna vasta:D).

Näihin me päädyttii ja on ainaki viel kelvannu!

Eilen illalla nukkumaa mennessä saivat ekan kerran velliä. Ei ees ilmeet muuttunu ja imivät tuttipullot hyvällä ruokahalulla loppuun asti. Tuli hyvä fiilis! Ruoka maitto. Ei oo tullu masuihin ainakaa viel mitää kipuja. Tosin ovat kiukkusia, mut se johtuu varmaanki siitä rokotteesta, minkä saivat eilen.

Tänää saivat sit ekan kerran sosetta. Kuvasin molempien reaktiot videolle. Molemmil meni molemmat lusikalliset samantien alas ja söivät, ku vanhat tekijät. Tottakai molemmat yritti lutkuttaa lusikkaa niinku tuttipulloo, mut ei sylkeny ruokaa pois, vaikka oisin veikannu, et niin käy. Ois lisääki molemmat halunnu, mut ei saa antaa viel, ku 1-2 lusikallista kerran päivässä.

Mukavaa, et se sentää meni, niinku pitiki! :)

3kk neuvola

Tänää nukuttii hieman pommiin ja herättii vast puol kasilt. Siin tuli sit hieman kiire, ku kasilt piti olla jo neuvolas. Ei me (ihme kyl) myöhästytty kummiskaa ku 10min.

Neuvolas otettii pituus ja paino molemmilta ja tuli ilmi, ettei mulla riitä enää maito. Meitä sit neuvottiin alottaa soseet pikkuhiljaa. 1-2 lusikallista kerran päivässä. Ja sit iltavelliä annetaan joka ilta. Sit viel pitää antaa lisämaitoa jokaisen syötön jälkeen. Muuten ovat kyl kehittyn hyvin ja iänmukaisesti. Molemmat naureskeli neuvolatätille ja oli tosi pirteellä tuulella.

Kotii tultua tuli siinä sit itkuki. Vaivaa tosi paljo toi oman maidon riittäminen. Koko päivä oikeestaa menny sen asian sisäistämisessä. Olisin nii halunnu, että maito riittää! Nyt alkaa sit kunnon pullorumba ja se kiukuttaa! Ja tuntuu tosi pahalta, ettei enää pysty antaa tarvittavaa ravintoa omille lapsille. Mut eiköhän tähänki totu. Periks en kyl anna! Imetän, vaikkei paljoo maitoo tuukkaa.

Aijuuu, ja pienet sai ekat pistosrokotteet! Ei oo ainakaa viel oireita ilmenny. Tyttö on kyl tavallista kiukkusempi, mut ei sekää paha oo. Kuumetta odotellessa, toivottavast ei tuu. *kopkopkop*
Tilanne oli iha kauhee tälle piikkikammoiselle! Onneks miehen hermot pitää ja se piti lapsii syli, ku pistettii. Mä en pystyny ees kattomaan! Mut sit äkkii lohdutamaan, ku pisto oli ohi.

Nimiäiset

Lauantaina niitä juhlittiin. Mukavasti oli porukkaa. Mun puolelta ei vaa ollu ketää.. Mut sille ei nyt voi mitää. Juhlittiin miehen sukulaisten ja kummien kans sitte lasten nimiä. Oli kyllä hauskaa! Ja kaikkia herkkuja oli tarjolla. Kiitos kuuluu anopille ja miehen siskolle!

Aivan älyttömän kaunis kakku, en muista nyt mistä se tilattiin.

 Yhet kummeista sai käteensä käärön ja avasivat sen kertoen sit nimet kaikille. Tuli todella kiusallinen hiljaisuus molempien nimien jälkee. Mielessä kävi jo, ettei nimistä pidetty, mutta myöhemmin sit oikee kunnolla kehuttii, että kauniit nimet nii ei siis hätää.

Lapsia lahjottii oikein olan takaa!

Seuraavaks jaoin ite tekemät kummitodistukset kummeille ja sit otettii ryhmäkuvia mun pyynnöstä kaiken maaliman kokoonpanoissa. Sen jälkee mentii sit kukakin vuorollaa hakemaa kakkua ja kahvia. Lyhyt ja ytimekäs "virallinen osuus" niinku halusinkin. Ja oli oikein onnistunut vaikka jännittiki iha törkeest!

Tiistai.

Tiistait on jotenki nii turhia päiviä, ei tapahu mitää.

Tänää äiti heräs ennen muksuja! hahah, ekaa kertaa vissii kotiutumisen jälkee. Kummallista! Tosin heräsin yskimää, ku kauhee yskä jäi siitä vknlopun sairastumisesta jäljelle. Tyttönen heräs sit siihe yskimiseen. Ihana tervehtynyt tyttönen vaa katteli minuu ja leveä hymy ilmesty sen huulille, ku huomas, että oon hereillä ja kattelen takasin. Paras aamu pitkään aikaan!

Aloin sit imettää tyttöö ja ilmotin miehelle olevani hereillä, että tekee mulleki aamupalaa. Se siis nukkuu edelleen sohvalla, ku lapsilla on jotku yöt nii levottomii, et herättää monta kertaa. Viime yönä kyl herättivät vaa kerran, joten oli hyvä yö. Johtunee varmaa siit, et ovat tervehtymässä.

Siinä sit tytön syöttämisen jälkee menin itte aamupalalle ja sit alko poitsukka ähisee siihe malliin, että nälkä tais vaivata. Menin takas sänkyyn syöttää poikaa ja mies tuli sanoo meille heipat ja lähti töihin. Tultii sit tähä olkkarii ja vaihoin molemmilt vaipat. Aamun piirretyt päälle ja juttelemaan lasten kans, ku hymyssäsuin halusivat keskustella. Nyt poitsukka nukahti kaukaloon, edelleen sen lempparipaikka ja tyttö pötköttelee viekus ja höpöttelee ilosena.

Ootellaa täs just, jos vaikka lasten täti, miehen sisko, tulis käymää. Sunnuntaina ilmotti miehelle, et saattaa tulla käymää. Ois kyl kieltämättä mukava nähä sitä pitkäst aikaa. Ei se kyl oo ilmottanu mitää, et ois tulossa. Nooo, näkeehän sen sitte lauantana viimestää.

Semmonen tiistaiaamu meillä! Hyvää tiistaita muillekin! :)